Lapsena leikimme koulussa leikkiä nimeltä huhu.Sisareni joskus sanoi jostain kuulemastaan jutusta, jos se juttu oli kuin pajunköyttä, "huhupuhheita, eikä niitä tarvihe uskoo".

Se leikki koulussa meni näin; olimme asettuneet jonoon ja ensimmäinen kuiskasi seuraavalle lauseen esim:" Valkovuokot kukkivat" , kun lause oli ehtinyt kuiskausvaiheessa viimeiselle, se taatusti oli jo muuta kuin alussa.Se saattoi olla vaikka keväällä : "Valkoposkihanhet kakkivat"

Aivot huijasivat meitä, omat aivot muokkasivat lausetta ajankohtaan sopivaksi, jos ei tarpeeksi hyvin kuullut.

Tulevaisuus on samanlainen, vaikka siinä huijauksen tilalla on toive tai unelma.

Toiveista puheenollen  Siskollani oli siihenkin sanonta: " Pittää varroo mitä toivoo, toiveet voip totteutuu" Sisko taisi olla oikeassa, koska jo kauan ennen siskoa on tiedetty se, että mitä kiivaimmin toivoo ja hamuaa, ei tuokaan suurta onnea.Itkun tuottaa kyllakin ja onhan sitä saanut omakohtaisestikin kokea pitkospuiden varrelta.

Nuori sydän, joka on malttamaton, luulee että onni tulee siitä mihin on ihastunut eniten.

Nyt Koronan kohta jälkeen mainingeissa voimme taas luoda katsetta tulevaankin, olemme osa selvinneet siitä hengissä, niin voimme alkaa toivoa ja unelmoida vahvemmin.

Minä ainakin toivon että maamme talous elpyy, kosk alan kuulua jo niiden joukkoon , jotka alkavat olla riippuvaisia maan taloudesta ja rahasta mitä vanhusten hoitoon annetaan. Ei nyt ihan, mutta ei se enää kaukana ole.

Vaikkakin, minä haluaisin pysyä kotona mieluummin sitten ajallaan, kuin joutua laitokseen, vaikka se olisi ryhmäkotikin, missä ei kunnolla kukaan osaa suomen kieltä.

Iäkäs ystäväni näytti sunnuntaina, kun satuin lounasaikaan sinne, minkä kokoinen oli lounas annos. Lasten annokseksi niitä joskus sanottiin, vaikka sekin kriteeri jäi täyttämättä : 3 lusikallista muusia ja pieni pala kalaa, ei edes se kuuluisa mantelikala, vaan sitä pienempi.

N.s. salaatti oli pieni kokkare kurkkua, samoiten 1 nokkare tomaattia ja pikkanen salaatin pala. Surullista, hän sentään maksaa itse ne ruuat. Sitten kun hän saa klo 17 puuron, joka on n.s. iltapuuro, seuraava ateia on aamupuuro klo 9. Ei siinä huomioida diabeetikon välipaloja. Ei.

Sanoin hänelle että kertoo asiasta, että annokset ovat liian pieniä. Ei kuulemma enää jaksa, koska lautasen päällä olevaa suojaa ei nosteta valmiiksi, että ehtisi kommunikoida asiaa.Kun hän asettuu siihen pyörätuoleineen, on ruuan tuoja jo kaukana.

Hänkin maksoi koko työikänsä veroja ja taatusti kävi töissä.

Mitä hän voi tehdä? Ei todellakaan auta ruuan tuojaa siitä moitiskella, ruuan jakaja on erikseen ja ruuan tekijät...ja talon säästötoimet.