petoj%C3%A4nis.jpg?1594031369

Pääsiäinen kuuluu perhejuhliin, jolloin joskus monta kymmentä vuotta sitten työn perään lähteneet lapset lähtivät kaupungista, sorvin ääreltä lapsuuskodissa käymään ja muutkin sukulaiset silloin vierailivat.

Ei kiiras torstaina, joka ymmärsi pääsiäisen uskonnollisen merkityksen, ei alkanut kiirastorstaina tai pitkäperjantaina riekkumaan kylänraitilla. 

Lankalauantai siinä välissä oli vaan, ei oikein mikään lauantai. 

Ensimmäisenä pääsiäispäivänä saattoi olla maalla jopa tanssit jo iltasella, olin silloin vielä niin nuori, etten ole aivan varma asiasta .

Siis koska pääsiäistä ei olisi ilman Jeesusta ja hänen uhrautumistaan, nin ilman Häntä ei olisi ollenkaan pääsiäisen viettoa.

Kuka sotki jäniksen jäjet pääsiäiseen alunperin,kuka.

Ei jänikset alkaneet munimaan värikkäitä munia, eikä pajunkissat naukumaan, se on höpönlöpöä, mutta somaa.

Tuossa on pyörinyt mielessä asia joka koskee taivaita. Joku kerran sanoi että on niin monenmonta taivasta, omanlaistaann,kuin on sinne menijääkin ja katkuista järveä, kuka sinne halajaa.Harva taitaa rikkikylpyjä rakastaa.

Taivaan kauneus kumpuaa oman sydämen aatoksista, koska kukaan ei ole käynyt kertomassa mitään sieltä , niin että olisi palannut takaisin.Paitsi Jeesus tietty.

Joka tapauksessa, tässä pääsiäsen olemuksessa on yhdessä mitä julmin tapa kuolla, asettua toisen puolesta ristille, hakattavaksi ja pilkattavaksi ja syljettäväksi. Sen me Hänelle teimme. 

Sitten toinen puoli on aurinkoa, valoa ja armoa ja rakkautta ja avain omalle taivaspaikalleen.

Kuolemasta, kelle se käy ja ottaa mukaansa raskaammallakin tavalla, niin siitäkin aikaa myöten kumpuaa kauneutta, muistoissa, muisto kirjoituksissa. Vaikka työvälineenä siinä on alunperin n.s. kirves, joka karsii kulkijaa, pilkkoen onnet ja ilot joskus pirstaleiksi, valot saammuvat masennuksien harmaaseen harsoon.Siinä elämän matkan varrella itse elämä käyttää julmia työkaluja ja siitä huolimatta lopputulos voikin olla kaunis, muisto voi olla kaunis ja voi olla jopa kiitollinen jostain kolhustaan, joka on huitaistu kiepästi kohti.Ehkä se juuri asetti miettimään menosuunnan oikeellisuutta.

Metsästäjä, vaikkei ampuisi sitä kaurista kertaakaan, hän menee metsästäjien taivaaseen, sinne vihreille mättäille kuuntelemaan linnunlaulua. Raakaa metsästäjän taivasta ei ole olemassakaan, koska norsujen ampuminen on kielletty

Tanssijan taivaassa on tanssijalla ihanaa musiikkia ja terveet nilkat ja polvet.Ja paritanssissa tyyppi joka osaa viedä ja viskutella.

Ideana ajatuksessa on se että kyllä ihmiset taivaaseen menevät, kunhan saavat itse määritellä sen, huonekorkeuden. Ei sillä aina ole mitään tekemistä Jeesuksen palvelushinnan kanssa. Mennään rytisten siitä missä aita on matalin jäniksen munia taskut täynnä.

Mitä tapahtui, näkikö lähtijä jotain mitä me emme siinä ympärillä nähneet, " Kiitos Jeesus", ne jäi viimeisiksi sanoiksi esikoisella..ja sen tuoma lohtu on kannatellut vuosia minua.

Ajatella, näkikö hän jo Hänet mistä monet puhuvat ja monet kieltää. Jokatapauksessa minä en osaa sanoa mimmonen se taivas on, laulujen mukaan " onpa taivaassa tarjonna lapsillekin, jotka Jeesusta rakastavat,kulta kruunut ja valkeat vaattehetkin, harput joilla he soittelevat"

Ja siellä ollaan sitten kuulemani mukaan iankaikkisesta iankaikkiseen, ei auta nurkua jotta olisi tylsää kun aurinko aina paistaa ja hymyillään ja lauletaan ja se ärsyttävä Leuka-Leenakin siellä leukailee edelleen....

Tässä ajassa ja tässä hetkessä, kohtalaisen terveenä ja vielä puoliksi näkevänäkin totean vain: Kiitos että sain nähdä tämän pääsiäisen vielä.kiitos..Kiitos vastoinkäymisistä jotka ovat tehneet minusta kestävämmän ja kenties itkevämmänkin herkemmin.Kiitos ihaista ystävistä, jotka pysyvät sydämessä matkankin takaa, kiitos lapsista ja lapsenlapsesta.Niin kiitos siis kaikesta., mikä hivelee taiteellista silmää, kiitos karuudestakin, koska sekin hioo aisteja, karuus ja pimeys asettaa valot ja varjot oikeaan suhteeseen, niin molemmilla on oma annettavansa suuressa tasapainossa.

On se semmosta, semmosta, semmosta.. taivaat ja maat...