tassut2.jpgTerppa.

Meidän kisu oli hieman kipeänä, kulmakunnan komein kolli ja naukaisu oli kuin pikkiriikkisen kisun, jalka ei noussut sohvan reunalle ja yhden päivän se makasi visusti kantokopassaan.

En tiedä mikä oli, mutta vaisu oli ja nukkui.

Tassut, nämä kaunoiset , pehmoisilla vaaleanpunaisilla anturoilla varustetut varpaalliset liikkumavälineet tekivät unessakin työtä. Normaalisti  tassut eivät liiku sen nukkuessa, mutta nyt oli vipellystä kerrakseen.

Varmaan kisuli unessa kirmaili maita ja mantuja, kun ei muuten jaksanut. Ei edes ruoka maistunut.

Siitä sitten pikkuhiljaa siirtyi kopan ulkopuolelle ja näytti kuin on ihan väsynyt, minun täytyi nostaa se tuohon kainalokanaseksi ja silitellä, ei edes jaksanut kehrätä.

Minä kävin mielessäni läpi meidän yhteisen elämän vaiheita, ehkä sekin teki niin  tassuillaan.

Kenties oli jopa siskon kartanolla juoksentelemassa ja hiirtä takaa ajamassa. Se olikin hauska juttu, yöllä se oli jonkin vanhan pönttöuunin raosta, josta meni alapohjalle luukku, ottanut hiiren kiinni ja piti niin kummaa ääntä, että minä heräsin ja kirkaisin  "IIK, SISKO,HIIRI".

Hiiri hälytys oli siis tehty ja sisko kissan perässä meni sinne tuvan puolelle neuvottelemaan, minä oven suussa jotain inisin tylliin...pelkään hiiriä.. Kissa olikin ovela, kävi viemässä hiiren semmoisen sohvapöydän poikkipuulle, piiloon ja tuli sitten siihen näkösälle suu tyhjänä ihmettelemään, mitä ne mummot huutaa. Ovela oli, hyvin ovela, mutta minä sen näin ja sisko sen hiiren hävitti.

Katti oli harmissaan ja joka yö sen jälkeen kun olimme siellä harmitteli asiaa. Naamasta sen näki :)

Mutta, onneksi kisuliinini parani ja söi kahden kissan edestä lempiherkkuaan, kalkkunapataa kastikkeella. Nam. Joi vettä, silityskseen tarkoitetun vedenkin joi, ei siis kissan silitykseen ,vaan pyykin silitykseen tarkoitetun.

Paljon halusi läheisyyttä ja silmillään ikäänkuin sanoi: Katso nyt olen tervehtynyt.

Nyt voi jatkaa taas uusia seikkailuja unessa, vanhoja muistellen.

536141_10150871043844178_1464086141_n.jp