Pakostakin tällaisina aikoina, jolloin maat järisevät , tulivuoret, jotka ovat uinuneet , pärskähtävät purkautumaan ja sodat jatkuvat kaikista hyvistä aikomuksista huolimatta. Ja aseteollisuus kukoistaa.

Kuumista maista tulee entistä kuumempia ja ihmisten on pakko lähteä vaeltamaan viileämmille mannuille ja tänne Karjalan rannoille saakka.

Mutta se siitä tulevaisuudesta , että minulle tänne lopsahtaa säännölliseti Maaseudun Tulevaisuus jo edesmenneen entisen asukkaan nimellä, olen asiasta laittanut korttia ja kirjettä, ettei tämä edesmennyt täällä asu, ei tämä mikään Taivas ole, jos hän sinne kerta pääsi. Tämä on vaan meidän Koti.

Vaikkakin sanotaankin että on lottovoitto syntyä suomeen ja että on pala taivasta maan päällä, niin minua pikkasen ärsyttää tuo llainen kuolleiden postin saaminen.

Tutkija X oli kirjankin kirjoittanut maalilmanlopusta, että se on jo ollut 5 kertaa.

Maapallo luo itseään uudelleen ja siinä sivussa karistaa kuonan harteiltaan ja luo sitten uutta.

Seuraavalla kerralla, onko se sitten kuudes kerta kun apina istuu puussa ja saa ahaa elämyksen lähteä lenkille, toivotan että taas kerran apina ei lopulta aja maapalloa ilmaston lämpenemisen kraatteriin.

Pieraisee pierunsa puussa ja jättää ajatuksen kehittymisestä silleen.

Jostain syystä ihmisen on vaikea kehittyä kehittävään suuntaan, jossain vaiheessa se itseriittoinen päsmäröinti ja oman edun tavoittelu tarttuu helmaan ja lahkeen reunaan, eikä niistä osaa päästää irti.

Eikä tämä kyseinen lehtikään osannut niin mitään hyvää sanoa tulevaisuudesta, jos ei pahaakaan.

Me tarvitsemme maaseutumme.