Hyvinkin yksinkertaiset asiavat voivat saada auringon paistamaan sateisen päivän lomaan...Onnenpisaroita.

Ensinnäkin että sataa, "se on enemmän kuin sata jänistä" sanoisi mummoni mun.

On surullista katsoa raihnaantunutta maaäidin kesämekkoa joka on rispaantunut kuivuudessa ja kuumuudessa.Värinsä ovat hyvinkin poltettua oranssia ja hiekkaa.

Me olemme saaneet kauniissa ja viileässä suomessamme aina nauttia neljästä vuodenajasta.Nautitaan edelleen päivä kerrallaan.

Kun emme haikaile sitä mitä meillä ei ole ja iloitsemme siitä mitä meillä on, ei liene niin musta mieli.

Oikeastikin se turha haikailu....voijosolissitäsuntätä..oisinpasiellävaanentäällä...on turhaa.

Kauniin ja järkevän tyttäreni kanssa olemme siis olleet niin taivaissa, kun hän keksi: "Ostetaanpa mama, Kärcherin ikkunapesin"( ei ole mainos tai sponssattu). Ja totta, vaikken koskaan ole rakastanut ikkunan pesua, sitä kahden ämpärin kanssa läträämistä ja ikkunakuivaimsta ei aina ollut varma onko se kuivunut liikaa vuoden aikana, aina jotain pientä,puuduttava hässäkkää.

Nyt. Latasimme akun , 80 min. täyteen.Pesastiin, tyttäeri siis pesi lasitetun parvekkeen ikkunat. Vettä kului n. 2 dl ja niin kirkasta pintaa en ole nähnyt. Veden imevä kuivain oli hiljainen ja surisi kuin pikku mehiläinen.Teki kuivaa jälkeä. Hieman sieltä täältä sanomalehden kulkmalla hipaistiin ja niin...aurinko paistaa, vaikkei paistaiskaan.

Siis  sen ja tulevien ikkunan pesu päivien ilo ja onni.

Ja pari muutakin aivan ilahduttavaa asiaa on matkan varrella kesällä tapahtunut . Konkreettisia arkipäivän "lottovoittoja".

Heh, olin tässä tyttärellä yksin  yökyläilemässä, ja tietty tulin vuorostaan pesurin kanssa hälle, siinä ohimennen pesaisin hänen parvekkeen ikkunat, vain ulkopuolelta kylläkin, mutta ei tarvinnut jakkaroillekaan nousta, palatessa parvekkeelta pyyhkiytyi mun mittanen peili ja vielä pesuosan liinasta mennessäni pesemään oli sopivaa vielä hivauttaa kylppäristä peilit ja lasipinnat. Suosittelen.

Maltankohan kotiin mennessä olla bussin ikkunoita pesemättä.