Ensimmäinen yö poikas häkissä, emo osaa avata oven itse, ruokinta sujuu hyvin ja kaikki nukkuvat hyvin, tarkistin aamusyötän jälkeen painon jokaiselta ja 20 g oli eilisestä lisää.h%C3%A4kki%20%C3%B6it%C3%A4.jpg

Isä karvinen on varmistanut häkin sisäolot henkilökohtaisestih%C3%A4kki%C3%B6it%C3%A4%20koeajo.jpg Myös katon kestävyys ja lämmöneristys on huolellisesti mitattu ja todettu kelpokatoksi a 1h%C3%A4kki%C3%B6it%C3%A4%20y%C3%B6vartioMinä pari talvea sitten virkkasin tuollaisen torkkupeiton tyttärelle, joka nyt palautui hänen muutettua kultansa kanssa yhteen, lämpöä riittänee ilmankin ja se on hyvä näkösuoja myös, koska  Helmi emo kaipaa yksityisyyttä syöttö tilanteisiin.h%C3%A4kki%C3%B6it%C3%A4sulasovu.jpgUusi järestely on tuonut levollisuutta ja rauhaa, Karvinen ei koko ajan yritä kiinnittää Helmin huomiota itseensä, näin rauhaisasti siinä lepäilivät sulassa sovussa ja poikaset veteli sikeitä unia yhdessä kasassa häkissä, kun emo ei koko ajan ollut tarkistamassa tilaa. 

Seuraavaan säätöön on onneksi huokauksen verran aikaa, pitää nimittäin järjestää tilaa pennulle,kun alkavat liikkumaan ja jopa kiipeilemään ja emon pitää opettaa niitä hiekkalaatikolle ja muihin kissan osattaviin ominaisuuksiin.

Vähän sydämestä kirpaisi, kun en tiennyt mitä pojan poika oli suunnitellut, kun tulivat pentueeseen tutustumaan. Hän sanoi ohimennen että pikkuKarvisen voi antaa hänelle synttärilahjaksi...eihän se niin yksinkertaista ole, pikkuKarvinen on Neiti Karvinen ja vaatii paljon hoitoa, joka yleensä luiskahtaa äidin hommiksi, en olisi halunnut tuottaa selkeää pettymystä, mutta ....niin se vain on...elämä on.